Istun ikkunalaudalla ja katselen ohi liikkuvia ihmisiä. Toisilla on kiire ja toiset vain nauttivat auringonvalosta. On ihmisiä menossa töihin, kouluihin. On ihmisiä vain katselemassa ohi liikkuvaa melskettä. On kaukaa rajan takaa tulleita ihmisiä, läheisessä sairaalassa syntyneitä ihmisiä. On kaikenlaisia ihmisiä. Köyhiä, rikkaita, sinkkuja, varattuja, leskiä, työttömiä, työllistettyjä, homoja,lesboja, perheellisiä, heteroita, opettajia, autokorjaajia, lääkäreitä. Ihmisiä on niin paljon, että on mahdotonta tietää kaikkien tarinaa ja kaikkien paikkaa tässä maailmassa. Varmasti jokaisella olisi jotain kerrottavaa elämästään, ja jokainen voisi oppia toisiltaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki hyväksyisivät toisensa. Näin ei kuitenkaan ole, ja tuskin tulee ikinä käymäänkään. Aina voi toivoa, koska kukaan ei ole arvoton. Varmasti jokainen on täällä ihan syystä, ainakin minä haluan uskoa niin. Jokainen joka tänne on syntynyt, on vapaa elämään ja toteuttamaan itseään. Mikä sitten olisi väärin ja mikä oikein? Voiko sellaista mitata, mikä on hyvä tapa elää? Varmasti ajatellaan, että olisi hyvä käydä töissä. Perustaa ehkä perhe ja hankkia aviopuoliso. Pitäisi pitää läheisistään ja ystävistään huolta. Tämä on varmasti aika monien ihmisten mielessä, ja varmasti ihan tavoittelun arvoinen asia. Aina elämä ei kuitenkaan mene niin kuin haluaisi, saattaa tulla mutkia matkaan. Minusta kuitenkin jokainen voi olla hyödyksi jollekkin, ja jokaisella on oikeus rakkauteen. Vaikka kaikki ei menisi aina suunitelmien mukaan, minun mielestä jokaisella on oikeus tuntea itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi, edes pienen hetken elämässään. 

- LIFE DOESN´T HAVE TO BE PERFECT, TO BE WONDERFUL-