Kun kukaan ei voi rakastaa aina sitä yhtä ja ainoaa, aina sinä olet se jonka sydäntä särkee ja ketä alkaa lopulta harmittamaan ja minun sydän on se joka kärsii ja ottaa iskuja vastaan.

Ihmiset pitävät liian rumana, liian tylsänä tai liian tyhmänä. Olet liian viisas tai sitten sinussa on liikaa kolhuja ja säröjä.

Tekisi mieli ottaa lääkkeitä, joista sydän turtuu. Lääkkeitä, jonka takia seuraavana yönä voisin nukkua ilman levottomia unia sinusta, ihmisestä jota ei koskaan ollutkaan.

Rakkaus on epäreilua, mutta silti jokainen havittelee sitä joskus, kai siinä jotain taikavoimia on oltava, ei kukaan muuten syylistyisi täyteen idiotismiin pelkän rakkauden tähden.

Rakkaus  on määrittelemätön käsite, jokainen voi itse päättää millaista rakkautta haluaa kokea, onko se vain todellista hetken huumaa vai jotain aidompaa ja pysyvämpää. Vai kuka on määrittämään mikä on aitoa ja mikä täyttä fiaskoa?

Rakkautta ja sen määrää on mahdotonta sanoa. On vaikea tieteellisesti ennustaa, koska voit sanoa rakastavasi toista. Joskus se tapahtuu erittäin pian ja toisinaan se jää odottamaan kuoleman jälkeistä elämää.

Ei ole olemassa rakkautta, joka ei satuttaisi. Rakkaus vie sinua kauemmas kaikelta muulta. On eri asia, antaako rakkaus enemmän kuin ottaa. Jos rakkaus lahjoittaa sinulle jotain unohtumatonta ja mahtavaa, josta et halua irrottaa edes tuulen riepotellessa, kaikki se tuska ja kipu on sen arvoista.