nautin puhua ihmisten kanssa, se on ihanaa. Nautin myös shoppailla, käydä lenkillä. On myös ihanaa ja huippua viettää aikaa kaikista läheisempien ihmisten kanssa. Nuorempana en ehkä halunnut ikinä olla yksin. Halusin aina tehdä jotain ja olla menossa johonkin. Oon kuitenkin muuttunu ja kasvanu vuosien varrella ja nykyään haluan olla myös yksin. Voin sanoa nauttivani siitä. On ihanaa joskus viikonloppusin kuunella musiikkia ja miettiä asioita, kun muut talossa nukkuu. On ihanaa lähteä joku kesäilta kävemään lähirantaan, kuuntelemaan veden ääniä. On mukavaa istua huoneessa rankan koulupäivän jälkeen ja kirjoittaa omia fiiliksiä ylös. Välillä on mukava käydä yksin saunassa tai purkaa tunteitaan kuuntelemalla musiikkia ja vaikka itkemällä, itkee niin kauan, että tuntuu kuin olisi itkenyt itsensä kuiviin. Se on oikeasti parasta terapiaa, ja auttaa ainakin mulla. Välillä teen tätä ilman mitään erityistä syytä. Näinkin sosiaalinen ja puhelias ihminen, kuin minä, tarvitsee välillä ihan vain omaa aikaa. Oikeasti sitä yksin oloa ja omien ajatusten kanssa olemista ja niiden pohtimista ja miettimistä. On tärkeä oppia tulemaan toimeen myös itsekseen, koska sinä olet loppupeleissä ainut, joka tulee aina pitämään huolta sinusta.